Miten olla kuvattavana?

Monesti hääkuvauspalaverissa pari tuo ilmi huolen, etteivät he ole olleet koskaan kuvattavina eivätkä osaa olla kameran edessä. Jotenkin haluaisin, että hääpotrettienkaan kuvaushetkessä ei tarvitsisi ajatella, että nyt kuvataan ja että hetki olisi varattu vain valokuvausta varten. Sen voisi enemmänkin ajatella olevan hääparin kahdenkeskeiselle ajalle varattu hetki muuten vilkkaan ja nopeasti menevän hääpäivän alussa.

Kysyn aina sekä kuvauspalaverissa että kuvauksen edetessä toiveita kuvien osalta. Jos jotain toiveita oikeasti on, ei kannata niitä jättää sanomatta. Jos toiveita oikeasti on, mutta sanoo kuvaajalle, että ei ole, me luotetaan suhun, kuvaaja oikeasti uskoo näin olevan ja tekee asiat oman tyylinsä mukaisesti ja luottaa omaan intuitioon ja tuntosarviinsa tilanteen lukemisessa. Sitten ei kannata ihmetellä, jos gallerissa ei ole sitä jonkunlaista kuvaa, mitä on ehkä mielessä ollut, koska kuvaaja ei esim. tee kaikkien parien kanssa aina samoja juttuja niin ei voi olettaa, että se jossain muussa kuvaajan kuvaamassa galleriassa oleva poseeraus tms päätyy myös teidän galleriaan.

Toiveita ei oikeasti tarvitse olla ja suurin osa mun hääpareista oikeasti on liikkeessä sillä asenteella, että ne luottaa muhun ja multa tuleviin ideoihin. Kuvauksesta tulee hankala, jos sen odotetaan etenevän esim. Pinterestiin kerättyjen inspiskuvien mukaan. Silloin mun luovuudelle ja teidän lukemiselle ei jää kauheasti tilaa. Mä haluaisin teidän näyttävän mulle, keitä te ootte yhdessä ilman, että mä oon siellä. ”Olkaa niin kuin olette toisillenne ilman mua” on lause, jonka sanon jo kuvauspalaverissa. Tää ei oo helppo asia toteuttaa, koska se vaatii sitä, että te luotatte muhun. Mut mä teenkin kaikkeni sen eteen, että kuvauksessa olisi sellainen ilmapiiri, että uskallatte olla ja heittäytyä fiilistelemään toisianne.

Ohjaan sen mukaan, kuinka paljon näen tarvitsevan, mutta on hetkiä, kun yritän puuttua asiaan mahdollisimman vähän. Parasta on, kun nään parien olevan täysin omia itsejään tekemässä omia juttujaan eikä odota mun ohjeita.

Edelleen jotkut saattaa miettiä, et no mutku en mä tiedä, miten olla kameran edessä, en tiedä, miten olla oma itseni, rento ja näyttää luonnolliselta. Ja siinä ollaan asian ytimessä! Sanoin alussa siitä, että haluaisin ajatuksen olevan, että ”tämä ei ole valokuvaus” ja sen tarkotus on saada teidät lakkaamaan ajattelemasta, miten PITÄISI olla kameran edessä. Ei tarvitse tietää. Ette ole malleja. Ja jos olet, hääkuvaus mun kanssa ei ole mallikeikka eikä se ole poseerausta.

Tulkaa just sellaisena kuin olette ja olkaa sellaisia kuin olette. ❤️

Terkuin

Iida, valokuvaaja